Kyökkivuorossa loppuun saakka

Viimeiset kaksi päivää ovat olleet hornantuuttimaisen täynnä leipomista. Minulla ei rehellisesti ole mitään leipomista vastaan, mutta joulua varten tein ylitöitä keittiössä ja nyt väsyttää.
En ole ehtinyt erityisen paljon kirjoittaa, mutta päätin laittaa tänne alustavan trailerin uutta tarinaa varten. Traileri on raakaversio, vaikka pidänkin siitä kovasti. Toivottavasti se antaa teille edes jotain odottamisen arvoista mietittävää :)


Jokainen pelkää jotakin. Niin elämä vain menee.
»Asettukaa jonoon! Kuunnelkaa tarkasti, minne teidät ohjataan.»

Jotkut pelkäävät sotaa tai maailmanloppua.
»Minne sinä menisit? Jos saisit uuden mahdollisuuden?»

Mutta kuka olisi voinut arvata, että rauha tuhoaa tieltään entisen maailman kokonaan?
»He ovat kuin me. Hän on kuin minä. Mitä eroa he näkevät?»
»Tunteet. Sinä tunnet, hän on sulkenut kaiken pois.»

Enää maapalloa eivät ravista sodat, eivätkä väkivalta. Kaikki on silti synkempää, kuin koskaan aikaisemmin.

»Ihmiset eivät ole enää hallitsijarotu. Me olemme kakkos-kastia. Kaikki.»

Maailma, on rauhoittunut. Se on hiljaa. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin, maapallo on oikeasti äänetön. Mutta se ei ole enää ihmisten maailma.

»Sinun silmäsi ovat todella kauniit.»
»Mitä sinä tiedät mitään kauniista asioista?»

Sota kaiken välillä on loppunut. Yhdysvaltojen presidentti on luopunut hallinnasta. Eurooppa on tuhottu. Enää ei tunnu olevan mahdollisuuksia palata menneeseen.

Minä en ole luovuttanut.

 

Videolla ei ole mitään tekemistä trailerin suhteen, mutta jostain syystä biisi on ollut henkilökohtaisena tukipylväänäni viimeaikoina.