Happy B-day :)

Nimi→ Rakkauden väriskaala.
Genre→ Adventure, drama, AU(?)
Fandom→ Rise Of The Guardians- Viisi Legendaa
Paritukset: Vain Luoja tietää. Luultavasti kuitenkin Jackya paritetaan jollekulle onnekkaalle neidolle :--)

Disclaimer and respect: I do not own Rise Of The Guardians. It belongs to Dreamworks.
Story and plot are created by me, and also main character is mine. I do not get any credit for writing this, but readers opinions of my text.
Tekijänoikeus ja kunnioitus: En omista oikeuksia Viisi Legendaa- elokuvaan. Se kuuluu Dreamworksille(?)
Juoni ja tarina ovat minun kynästäni, samoin päähenkilö. En saa muuta kunniaa kirjoittamisesta, paitsi lukijoiden kommentit.

Ikäraja→ En ole kovin varma tästä, mutta varmaan se K-12 luokkaan menisi. Perusteluina se, että pelko on kohtalaisen vahvaa paikoitellen. Tämä on kuitenkin vain suositus. Suuteluakin saattaa olla sen verran useasti, että ikäraja taitaa olla paikoillaan.
Pientä kiroamista saattaa esiintyä, samoin hieman väkivaltaa. En usko, että muutan hahmoja kuitenkaan kauheasti, joten heidän on ainakin tarkoitus pysyä puhtoisina, jotta lukijoilla on hyvä mieli :DD

Summary→ Tiedätkö miltä tuntuu, kun on niin rakastunut, ettei voi hengittää?


Traileri↓

Oletko ikinä kuullut tarinaa pojasta, joka jäädyttää kotisi ikkunat huurteeseen ja antaa pakkasen nipistellä nenääsi?
»Kävelen auringonvalossa, mutta en tunne muuta kuin kylmyyttä.»

Tämä ei ole tarina siitä, kuinka hänet nähtiin ensimmäisen kerran…
»Ikävöitkö sitä koskaan? Ihmiselämää.»
»On vaikea ikävöidä asiaa, jota ei tunnu edes tapahtuneen.»

vaan siitä, kuinka hän oli kuolla…
»Rakkaus on julmaa, ivaavaa onnenkoettelua, vain odottelua koskahan sydän särkyy. Se on tappavaa.»
»Kuka sai sinut uskomaan tuohon?»
»…Sinä.»

Ja kuinka hän selvisi hengissä.
»Minä en tarvitse sinua! Minä en tarvitse sinua selviytyäkseni!»
»Sanoo henkilö, joka on juuri nyt kaulaansa myöten pulassa…»

Mutta selviytymisellä oli ehtonsa.
»Minä en osaa parantaa tätä.»

Hänelle annettiin kuunkierto aikaa, ennen kuin synkkä sairaus tappaisi hänet silmääkään räpäyttämättä. Näkymättömänä leviten sairaus etenisi hänen kehossaan.
Ellei parannusta löytyisi pian.
»Minulla ei ole aikaa. Minä olen kuolemassa!»

Mitä tapahtuu, kun vastaus parannukseen on asia, joka jättää pelon mieleen ja sumentaa silmät? Asia, joka pakottaa tuntemaan muutakin kuin hetkellistä riemua?
Pystyykö poika avaamaan silmänsä, jotta hänen salatut muurinsa kaatuisivat. Ja jotta ehdoton rakkaus pääsisi sisään… 

Lapsentasolle vajoaminen...

Minun on mahdotonta selittää, koska 15-vuotias voi vajota yhtäkkiä lapsen tasolle. Niin vain tapahtuu. Eikä se todellakaan ole huono asia. Itse muutun esimerkiksi kaikelle nauravan lapsen tasolle, kun pääsen we♥titin tai youtuben oudolle puolelle...

tai jos löydän kuplamuovia.

Jännittäviä uutisia muuten tarinankirjoituspuolelta. Olen kirjoitellut ahkerasti uutta synttärificciä jo 16-vuotta täyttävälle kullalle :)

Ficci on vielä salaisuus kaikille muille. Traileri ja ensimmäinen luku saapuvat nettiin 19.päivän aikana. Siihen mennessä saatte kuunnella tarinan juonta inspiroivaa biisiä.

Hengissä selvinneeltä päivää!

Hyvä on. Uuden blogin aloittaminen reistaa kiitettävästi. Minusta tuntuu, että olen jo ehtinyt sekoittaa asetukset niin täydellisesti, etten ymmärrä tästä mitään itsekään :D
Pakko kai paneutua joku päivä niihin asetuksiin, mitä olen ehtinyt muuttaa...

Joka tapauksessa tänään ensimmäinen bändikoulu-tunti tällä vuosiluokalla. Olin hermostunut kuollakseni( muunmuassa opettajan vuoksi. Tarvitsisi tottua hänen opetustyyliinsä.), joten pystytte varmaankin arvata mun ilmeen, kun aivan ensimmäiseksi opettaja tarjoaa suklaata luokalle.
Aivan. Mielenkiintoinen aloitus, sillä ajattelin tämän kurssin olevan kaikkein haastavin erilaisen opetustyylin vuoksi.
Tunti kului kokonaan siinä, kun luokka jaettiin -tai ehkä jaetaan- kahteen bändiin. Molemmat luultavasti esiintyvät vappujuhlassa, sekä move-tapahtumassa. Viimeisemmästä olen enemmän innoissani, jos esiintymispaikka on se, minkä luulen sen olevan :')

Opettaja antoi läksyksi miettiä biisejä, jotka olisi hyvä esittää. Jos ei keksitä, niin se tulee olemaan jompikumpi näistä;

 

 

Mielipiteitä! Jos tiedätte hyviä biisejä, ehdottakaa niitä niin pääsen puhumaan opettajalle :D

Kyökkivuorossa loppuun saakka

Viimeiset kaksi päivää ovat olleet hornantuuttimaisen täynnä leipomista. Minulla ei rehellisesti ole mitään leipomista vastaan, mutta joulua varten tein ylitöitä keittiössä ja nyt väsyttää.
En ole ehtinyt erityisen paljon kirjoittaa, mutta päätin laittaa tänne alustavan trailerin uutta tarinaa varten. Traileri on raakaversio, vaikka pidänkin siitä kovasti. Toivottavasti se antaa teille edes jotain odottamisen arvoista mietittävää :)


Jokainen pelkää jotakin. Niin elämä vain menee.
»Asettukaa jonoon! Kuunnelkaa tarkasti, minne teidät ohjataan.»

Jotkut pelkäävät sotaa tai maailmanloppua.
»Minne sinä menisit? Jos saisit uuden mahdollisuuden?»

Mutta kuka olisi voinut arvata, että rauha tuhoaa tieltään entisen maailman kokonaan?
»He ovat kuin me. Hän on kuin minä. Mitä eroa he näkevät?»
»Tunteet. Sinä tunnet, hän on sulkenut kaiken pois.»

Enää maapalloa eivät ravista sodat, eivätkä väkivalta. Kaikki on silti synkempää, kuin koskaan aikaisemmin.

»Ihmiset eivät ole enää hallitsijarotu. Me olemme kakkos-kastia. Kaikki.»

Maailma, on rauhoittunut. Se on hiljaa. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin, maapallo on oikeasti äänetön. Mutta se ei ole enää ihmisten maailma.

»Sinun silmäsi ovat todella kauniit.»
»Mitä sinä tiedät mitään kauniista asioista?»

Sota kaiken välillä on loppunut. Yhdysvaltojen presidentti on luopunut hallinnasta. Eurooppa on tuhottu. Enää ei tunnu olevan mahdollisuuksia palata menneeseen.

Minä en ole luovuttanut.

 

Videolla ei ole mitään tekemistä trailerin suhteen, mutta jostain syystä biisi on ollut henkilökohtaisena tukipylväänäni viimeaikoina.

 

Shani

Hei kaikki!
Kokeilen siipiäni oman blogin kirjoittamisessa. Tämä on ensimmäinen oma blogini, joten antakaa armoa kaikin puolin :S

Minä olen 14-vuotias ihminen Etelä-Suomesta. Kirjoitan paljon ja osa varmaankin tuntee minut netistä yhtenä tarinankirjoittajana. Kirjoittamisen ja musiikinkuuntelemisen suhteen minua voisi kuvailla joka paikan höyläksi. Kuuntelen sitä musiikkia, jota tarvitsen kirjoittamiseen ja kirjoitan niitä tekstejä, jotka merkitsevät minulle jotakin.

Blogin toivon muuttuvan jossain vaiheessa videoblogiksi, jotta ymmärtäisitte ehkä paremmin, mitä kirjoitan. Tulen postaamaan tänne One Shoteja, tarinoita ja trailereita. Muulta osin blogi on minun päiväkirjani, jonka lukon olen avannut teitä varten.